Su 15.4. klo 12.00

Kirjailija Maria Jotunin (1880–1943) laajahkoa tuotantoa on sovitettu elokuvaksi kaikkiaan vain kolmasti. Vuonna 1937 Orvo Saarikivi ja Hugo Hytönen ohjasivat elokuvan Miehen kylkiluu Jotunin 1914 kirjoittamasta samannimisestä näytelmästä, ja vuonna 1961 Ritva Arvelo elokuvan Kultainen vasikka Jotunin näytelmästä vuodelta 1918.

Näiden filmatisointien väliin sijoittuu vuonna 1954 valmistunut Kun on tunteet. Käsikirjoituksen laati näyttelijä Mirjami Kuosmanen kaikkiaaan kymmenen eri Jotunin novellin pohjalta, ja elokuvan tuotti, ohjasi, kuvasi ja leikkasi hänen puolisonsa Erik Blomberg. Kuosmanen myös nähtiin elokuvassa eräässä keskeisessä osassa verevänä Hulta Hempukka -piikana.

Työtään käsikirjoittajana Mirjami Kuosmanen kuvasi kokoomateoksessa Elokuvan maailmat (1957) seuraavasti: ”Jotunin novellit ovat tuokioita hänen kunkin ihmisensä elämässä. Filmikäsikirjoitusta varten näitä tuokioita, sopivien ihmisten tuokioita, keräsin yhteen kimppuun, sovitin ne tapahtumaan samana päivänä ja nämä ihmiset vielä elämään saman pihan vaiheilla. Jotunimaisesti pysyttelin suppeassa ajassa ja suppealla alueella. Kuudesta aamulla kahteentoista yöllä he kukin elivät tuokionsa ajallaan. Lyhimmät novellit tulivat yhtäjaksoisina, pari laajempaa hajoitin tapahtumaan päivän eri aikoihin, joten yhtenäinen punainen lanka kutoutui mukaan.”

Sakari Toiviaisen (SKF 5, 1989) mukaan lopputuloksena oli ”yhtenäinen kokonaisuus, jossa 14 novelleista valittua ihmiskohtaloa liittyy toisiinsa kuin ketjussa ja muodostaa eräänlaisen pienoiskuvan Jotunin novellien maailmasta, dialogien tai monologien kautta, rakkauden teeman ja yhteisen miljöön sitomina ja tihennetyn ajan, yhden päivän puitteissa.”

Elokuvan näyttelijätyö on kauttaaltaan loisteliasta. Maija Karhin Viia, leskirouva Myyrin piika, palkittiin vuoden naispääosa-Jussilla, ja Emmi Jurkan torikauppias Hilda Husso naissivuosa-Jussilla. Emmi Jurkan kymmenkunta minuuttia kestävä puhelinmonologi onkin yksi suomalaisen elokuvahistorian kuuluisimmista kohtauk-sista. Kun on tunteet olisi epäilemättä ansainnut myös valtion elokuvapalkinnon, mutta niitä ryhdyttiin jakamaan vasta kahdeksan vuotta myöhemmin.

Kari Uusitalo

 

1954. Tuotanto: Kansan Elokuva Oy. Ohjaus, kuvaus ja leikkaus: Erik Blomberg. Käsikirjoitus: Mirjami Kuosmanen. Äänitys: Evan Englund, Hugo Ranta. Lavastus: Tapio Tapiovaara. Musiikki: Ahti Sonninen. Näyttelijät: Rakel Laakso (torikauppias), Sasu Haapanen (kauppias Eriksson), Kaisu Leppänen (matami Röhelin), Eeva-Kaarina Volanen (Röhelinin asiakas), Rauni Luoma (Josefiina, Pelastusarmeijan kapteeni), Aku Korhonen (Pekka, Voilokin isäntä), Emmi Jurkka (Hilda Husso, torikauppias), Maija Karhi (Viia, leskirouva Myyrin piika), Tarmo Manni (Joosua, talonmies), Rauha Rentola (onnellinen Heliina), Mirjami Kuosmanen (Hulta Hempukka), Henny Waljus (Lettuska), Pentti Viljanen (suutari Lettunen). Ensi-ilta: 13.8.1954 Helsinki (Allotria, Kino-Palatsi). Pituus/kesto: 78 min. Esitysformaatti: DCP.