La 14.4. klo 16.00

Juhani Ahon Juha-romaanin ensimmäinen valkokangastulkinta on kansainvälisesti maineikkain. Ohjaajana oli Mauritz Stiller, Victor Sjöströmin ohella Ruotsin ”kultakauden” merkittävin tekijä, jonka ratkaiseva kansainvälinen läpimurto oli ollut Johannes Linnankosken romaanin Laulu tulipunaisesta kukasta ensimmäinen filmatisointi vuonna 1919.

Johan kuvattiin Ruotsissa, ja romaanin tapahtumatkin siirrettiin Suomen ja Venäjän rajaseudulta pohjoiseen Ruotsiin, mikä vaikutti merkittävästi tiettyihin painotuksiin. Rajajännitettä ei ole mukana, ja viettelijähahmon toiseus saa erilaisen vivahteen kuin romaanissa: Uhtuan Shemeikasta on Stillerin versiossa tullut suomalainen ja huomattavasti vähemmän karrikoitu hahmo kuin muissa elokuvaversioissa. Nimettömäksi jäävää viettelijää esittää Suomen Kansallisteatterin ”sankari- ja luonneosien esittäjä” Urho Somersalmi. Nimiroolia esittää Mathias Taube ja Marjaa (elokuvassa Marit) tanssija Jenny Hasselqvist.

Johanin aikalaisvastaanotto Ruotsissa oli ristiriitainen: osa kriitikoista piti sitä Tulipunaisen kukan heikompana jatkona, raskaana, rakkausasetelmaltaan kliseisenä ja koskikohtauksia lukuun ottamatta hitaana. Myöhemmin Johan on kuitenkin vakiinnuttanut asemansa olennaisena osana sekä Mauritz Stillerin että Ruotsin kultakauden tuotantoa. Suomalaisen elokuvatuotannon näkökulmasta Tulipunaisen kukan ja Johanin vaikutus oli ohittamaton: niistä puhuttiin lähestulkoon suomalaisina elokuvina, ja ne loivat mallin sekä maaseutudraamalle että tukkilaiselokuvalle, jotka nousivat tärkeäksi osaksi suomalaista elokuvaa seuraavina vuosikymmeninä.

Juhani Aho ehti nähdä Stillerin elokuvan talvella 1921 ja kääntää sen välitekstit suomeksi. Kirjailija kiitti kirjeessä ohjaajaa kohteliaasti ja ylisti näyttelijöitä, etenkin Jenny Hasselqvistia. Elokuvan sovittavaan lopetukseen hän ei kylläkään ollut tyytyväinen: Johan ei ruotsalaisversiossa jää koskeen vaan soutaa Maritin kotiin. Kirjailija arveli muutoksen johtuneen elokuvavälineen vaatimuksista enemmän kuin kertomuksen sisäisestä logiikasta, joka olisi vaatinut traagista rangaistusta eikä konventionaalista anteeksiantoa.

Ylipäätään Stillerin sovitus ottaa romaanin suhteen suuria vapauksia – itse asiassa alkuteksteissä ilmaistaankin suoraan, että se on tehty ”med motiv av Juhani Ahos roman Johan”. Yksi merkittävä muutos on tapahtumien sijoittaminen lähelle elokuvan valmistumisaikaa. Tätä myötä mukaan saadaan moderni tukkilaisuus: tapahtumat lähtevät liikkeelle siitä, että Vieras saapuu kiertävän apujoukon mukana purkamaan tukkisumaa. Paitsi että tukkilaisaiheella on oma itsenäinen jännitys- ja spektaakkeliarvonsa – koskenlasku ja tukkisuman räjäyttäminen dynamiitilla – Juha kiinnittyy samalla muotoutumassa olevaan tukkilaisgenreen ja aivan erityisellä kytköksellä nimenomaan Tulipunaiseen kukkaan. Vieraan olemuksessa, asussa (lierihattu, korsnäsinpaita ja puukko vyöllä), eleissä, katseissa ja tavassa lähestyä Maritia pihamaalla on hyvin paljon Tulipunaisen kukan Olavia
.
Johanin esityksen säestää Suomalaisen elokuvan festivaalin vakiosäestäjä Kari Mäkirata yhtyeensä kanssa.

Kimmo Laine

 

1921. Tuotanto: SF Svensk Filmindustri AB, Svenska Biografteatern. Ohjaus: Mauritz Stiller. Käsikirjoitus: Mauritz Stiller, Arthur Nordén. Kuvaus: Henrik Jaenzon. Lavastus: Axel Esbensen. Näyttelijät: Jenny Hasselquist (Marit), Mathias Taube (Johan), Urho Somersalmi, Hildegard Harring, Lily Berg. Ensi-ilta: 17.4.1921 Helsinki (Bio-Bio). Pituus/kesto: 1710 m / 83 min. Esitysformaatti: filmi 35 mm.