To 12.4. klo 18.00

Ruotsinsuomalaiset siirtolaiset eivät ole elokuvissa juuri näkyneet, vaikka yhteiskunnallisena ja psykologisenakin ilmiönä he ovat olleet merkittävä osa sodanjälkeisen Suomen historiaa. Harvoja suomalaisia siirtolaisia Ruotsissa kuvanneita ohjaajia on Jon Lindström (s. 1948), joka oli muuttanut itsekin Ruotsiin vuonna 1968 ja tehnyt maassa sekalaisia töitä.

Lindström ohjasi vuonna 1973 lyhytelokuvan Jon Blå Ruotsin elokuvainstituutin pyörittämälle Filmverkstanille. Idea seuraavasta elokuvasta kulkeutui instituutissa tuottajana toimivalle Jörn Donnerille, joka lähti ajamaan hanketta eteenpäin.

Lindströmin pitkä debyytti Yön sylissä (Hemåt i natten) valmistui lopulta vuonna 1977 Jörn Donner Productionsin ja Svenska Filminstitutetin yhteistyönä. Kuvaajana toimi myöhemmin maailmanmaineeseen noussut tuleva ohjaaja Bille August. Elokuva sai nykynäkökulmasta kohtuulliset katsojaluvut, hiukan alle 25 000, mutta silti se oli valmistumisvuotensa toiseksi huonoin tulos.

Yön sylissä kertoo suomalaisen siirtolaisen Harrin elämästä Ruotsissa. Tarinan fokus on Harrin alkoholinkäytössä ja repaleisissa naissuhteissa, mikä sai Dagens Nyheterin arvostelijan kutsumaan elokuvaa nimellä ”supa-skära-svära-knulla-historia”.

Turun Ylioppilaslehden kriitikkona tuolloin toiminut Tapani Maskula otti Lindströmin ohjaustyöhön kriittisen kannan 4.3.1977 julkaistussa arviossaan, mutta löysi elokuvasta myös hyvää sanottavaa.

Kriittisimmin Maskula suhtautui elokuvan alussa olevaan tietoiskutyyppiseen selostukseen ruotsinsuomalaisten elinoloista: ”Jörn Donnerilla on tuottajan ominaisuudessa taipumusta peukaloida valmiita elokuvia omien näkemystensä mukaisiksi. …[T]uskin olen väärässä, jos veikkaan tuottajan omavaltaisesti halunneen nytkin tuoda omat äänenpainonsa teoksessa esille.”

Maskulan mukaan alku ”virittää katsojan väärälle aaltopituudelle itse filmiin nähden”, se kun antaa olettaa, että elokuvan näkökulmat olisivat sosiaalisia ja yhteiskunnallisia. Jon Lindströmin näkökulma on kuitenkin yksilöpsykologinen: ”Filmin tapahtumat keskittyvät ryyppäämiseen, naimiseen ja käsirysyyn, jotka sinänsä  muodostavatkin erittäin uskottavat puitteet päähenkilön elämänmenolle.” 1970-luvulle tyypillisin sanankääntein Maskula pahoittelee, että ohjaaja ei ole vetänyt ”syy-yhteyksiä näihin tuttuihin seurausilmiöihin ja siten teos jää jokseenkin pinnalliseksi rellestämisellä herkutteluksi”.

Maskula toteaa lopuksi kuitenkin: ”Yön sylissä on alkuvuoden muihin kotimaisiin verrattuna katsomisen kestävä pikkufilmi. Sen tilanteet ovat jokapäiväisen luontevia, ihmistyypit aidontuntuisia, varsinainen dramatiikka toimii muutamia pinnallisia venyttelyjä lukuun ottamatta tyydyttävästi ja ohjaajan kerrontatekniikka on muutenkin sangen joustavaa.”

Elokuva on esitetty televisiossa kerran vuonna 1990. Kotivideomarkkinoilla sitä ei ole ollut saatavilla.

Juri Nummelin

 

Hemåt i natten / Yön sylissä. 1977. Tuotanto: Jörn Donner Productions Oy, Svensk Filminstitutet. Ohjaus ja käsikirjoitus: Jon Lindström. Pääkuvaaja: Bille August. Äänitys: Olli Soinio. Leikkaus: Irma Taina. Puvut: Rita Holst. Musiikki: Heikki Valpola. Näyttelijät: Lasse Hjelt (Harri Hakulinen), Gunvor Sandkvist (Liisa Melin, kalasäilyketehtaan henkilöstöpäällikkö, kaupunginjohtajan vaimo), Gunnel Fred (Cisse, Harrin vaimo), Rita Polster (Tarja Paasonen), Selma Impola (Selma, Harrin äidinäiti, ”Momi”), Rita Holst (Ritva Sjöberg, o.s. Hakulinen, Harrin sisar), Stellan Skarsgård (Kurt Sjöberg, Ritvan aviomies), Lennart Snickars (Artur Boman), Juha Hyppönen (Rane Koskinen), Asko Sarkola (Stigu), Gustav Wiklund (Kurt Yläranta, ”Kurre”, kaupungin matkailuasiamies), Margit Lindeman (Sirkka, Harrin serkku), Arto Rintamäki (pappi), Carl-Axel Heiknert (Schultze, kaupungininsinööri), Tarja-Tuulikki Tarsala (Gunilla, kaupunginarkkitehti), Marianne Wasastjerna (Inga-Britt Schultze), Laila Björkstam (Marja Nyström). Ensi-ilta: 29.1.1977 Hanko (Olympia), Helsinki (Astor, Kino Helsinki), Turku (Kino Turku). Pituus/kesto: 2520 m / 90 min.