To 12.4. klo 16.00

Ulrika Bengtsin ensimmäinen pitkä fiktioelokuva oli Iris (2011), 1890-luvulle sijoittuva tarina tukholmalaisesta tytöstä, jonka taiteilijaäiti lähetti sukulaisten hoiviin Ahvenanmaan saaristoon. Tummienkin sävyjen Iris oli ensimmäinen suomalainen perhe-elokuva, joka oli kokonaan ruotsinkielinen.

Bengtsin toinen pitkä ohjaus, Lärjungen eli Oppipoika, sijoittuu sekin Ahvenanmaalle, syrjäiselle majakkasaarelle. Tapahtuma-aika on kesä 1939. Majakkamestari Hasselbond (Niklas Groundstroem) tyrannisoi pientä perhettään ulkopuolisten katseiden ulottumattomissa. Perheen vanhin poika on kuollut, nuorempaa Gustaf-poikaa (Patrik Kumpulainen) sadistinen isä tuntuu vihaavan. Perheen musikaalinen äiti (ruotsalaisista dekkarisarjoista tuttu Amanda Ooms) lohduttautuu perhehelvetissään soittamalla salaa pianoa ullakolla.

Dynamiikka muuttuu, kun luotsikapteeni lähettää majakkamestarin avuksi saarelle 13-vuotiaan Karl Bergin (Erik Lönngren). Lastenkodissa kasvanut Karl on kyvykäs ja nopea oppija, ja Hasselbond alkaa pian suosia Karlia oman Gustaf-poikansa kustannuksella. Poikien orastava ystävyys vaihtuu kitkeräksi kilpailuasetelmaksi.

Ulkoisesti liki askeettisessa elokuvassa on paljon hienovaraista symboliikkaa ja kerroksellisuutta, jolla tragediaa pohjustetaan. Majakkamestari ja hänen oppipoikansa jakavat kiinnostuksen naisvihaajana pidetyn August Strindbergin kirjoihin. Raamatun kertomus Kainista ja Abelista vaikuttaa elokuvan taustalla, mutta ei ohjaa juonta.

Saksalainen Roland Fauser oli saanut idean Oppipojan käsikirjoitukseen yöpyessään vanhaan majakkaan perustetussa matkustajakodissa Ruotsissa. Elokuvaksi tarina alkoi edetä, kun Fauser tapasi sattumalta Ulrika Bengtsin ja tuottaja Mats Långbackan Malmön elokuvajuhlilla. Toiseksi käsikirjoittajaksi tuli Jimmy Karlsson, ja kuvaamaan päästiin kesällä 2012.

Tekijät katsastivat useampia majakkasaaria ennen kuin päätyivät Ahvenanmaan Lågskäriin. Bengts ihastui 1960-luvulla autioituneen saaren remontoimattomiin rakennuksiin ja majakan vertigomaisiin kierreportaisiin. Paikka teki kuvauksista fyysisesti ja logistisesti haastavat. Työryhmä majoittui kuukauden päivät saaren edustalle ankkuroidussa laivassa.

Kuvaaja Robert Nordström käytti 35 millimetrin filmiä ja kuvasi koko elokuvan käsivaralla. Kuvausajankohdan kesäiset ja aurinkoiset päivät tuovat elokuvaan valoa ja ilmavuutta, vaikka teemat ovat raskaita ja tunnelma usein painostava. ”Pyrimme luomaan elokuvaan rauhallisen pinnan, jonka alla hengittää toinen kerros”, Ulrika Bengts totesi Jouko Luhtalan haastattelussa.

Oppipoika valittiin Suomen ehdokkaaksi kilpailemaan parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnosta. Filmikamarin kokoama raati kuvaili elokuvaa pelkistetyn kirkkaaksi helmeksi. Myös elokuvan universaali tarina ja korkealaatuinen toteutus tekivät raatiin vaikutuksen.

Lumimarja Tirronen

 

2013. Tuotanto: Långfilm Productions Finland Oy. Ohjaus: Ulrika Bengts. Käsikirjoitus: Roland Fauser, Jimmy Karlsson. Kuvaus: Robert Nordström. Leikkaus: Tuomo Leino. Lavastus: Katarina Lume. Musiikki: Peter Hägerstrand. Näyttelijät: Erik Lönngren (Karl Berg), Patrik Kumpulainen (Gustaf Hasselbond), Niklas Groundstroem (Vilhelm Hasselbond), Amanda Ooms (Dorrit Hasselbond), Ping Mon Wallén, (Emma Hasselbond), Philip Zandén (Hallström), Sampo Sarkola (lektor Ajander), Alfons Röblom (telemontör Sköld), Gunnar ’Bajen’ Lindholm (båtförare Pettersson), John Hilander (fyrmästare Persson), Janke Berglund (fiskare 1), Jan Lönnqvist (fiskare 2), Dan Wikingson (Skölds medhjälpare), Mariana Mox (fru Ajander), Leif Sundberg (lotsförmannen). Ensi-ilta: 27.9.2013 Helsinki (Kinopalatsi 2 & 7). Kesto: 93 min. Esitysformaatti: DCP.