Näytös la 8.4. klo 18.00

Vuonna 1938 valmistunut Varastettu kuolema on legendaarinen elokuva, joka on innoittanut tulevia elokuvapolvia kenties enemmän kuin mikään muu yksittäinen teos, vaikkei se omaperäisyydessään ehkä olekaan saanut suoranaisia seuraajia.

Kun toisen maailmansodan jälkeinen nuori elokuva-aktivistijoukko etsi kotimaisia esikuvia, katseet kääntyivät talvisodassa kaatuneeseen Nyrki Tapiovaaraan (1911–1940). Ja kun yhteiskunnallinen elokuva haki inspiraatiota 1960- ja 70-luvuilla, suunta oli sama. Koko Tapiovaaran suppeaksi jäänyt tuotanto herätti suurta kiinnostusta, mutta kahden maaseutukirjallisuusfilmatisoinnin (Juha 1937, Miehen tie 1940) ja kahden poliittis-satiirisen musiikkikomedian (Kaksi Vihtoria 1939, Herra Lahtinen lähtee lipettiin 1939) ohi nostettiin yleensä Varastettu kuolema.

Varastettu kuolema syntyi nuoren mestarikuvaajan Erik Blombergin aloitteesta Hän työsti yhdessä Eino Mäkisen kanssa käsikirjoituksen Runar Schildtin novellista ”Lihamylly” tarkoituksenaan ohjata elokuva itse. Koska hänellä ei kuitenkaan vielä ollut ohjaajankokemusta, hän pyysi mukaan Tapiovaaran, jonka ehdotuksesta tapahtumat siirrettiin sisällissodan keväästä 1918 venäläistämiskaudelle, noin vuoteen 1905.

Keskeinen kolmiodraaman asetelma säilyi – kyyninen ja keinotteleva asekauppias, nuori idealistinen vapaustaistelija sekä rakkauden ja elämänarvon löytävä nainen heidän keskellään – mutta muutos toi mukanaan tulkinnallista väljyyttä. Varastettu kuolema onkin usein nähty joko yleisenä tarinana vapaudesta ja aatteellisesta sitoutumisesta tai konkreettisempana allegoriana 1930-luvun vasemmiston maanalaisesta toiminnasta.

Varastettu kuolema on olemukseltaan lähinnä historiallinen seikkailuelokuva, mutta se ei mahdu helposti tavanomaisiin lajirajoihin. Se poikkeaa muista aktivismia käsittelevistä aikalaiselokuvistaan kahdella merkittävällä tavalla. Ensinnäkin siitä puuttuu Jääkärin morsianta (1938), Aktivisteja (1939) ja etenkin Helmikuun manifestia (1939) leimaava isänmaallinen paatos. Toiseksi se on ilmaisultaan omaperäinen ja jopa kokeellinen elokuva, joka yhdistää iskevään seikkailukerrontaan ranskalaisesta impressionismista ja neuvostoliittolaisesta montaasielokuvasta suodatettuja vaikutteita.

Vaikka Varastettu kuolema siis onkin vakiinnuttanut asemansa klassikkona, aikalaisvastaanotto oli ristiriitainen. Monet suopeastikin elokuvaan suhtautuneet kriitikot moittivat ilmaisun ”dekadenssia”, kuten selittämättä jääviä yksityiskohtia (vaalea mies elokuvan alussa), ylitsepursuavaa lavastusta tai äärimmäisiä yläkulmia, alakulmia ja kanttiotoksia.

Kun elokuva tuotiin 1950-luvulla uusintaensi-iltaan, juuri tällaisia äärimmäisyyksiä sekä turhiksi koettuja yksityiskohtia oli karsittu pois. Elokuvasta oli tullut klassisempi ja suoraviivaisempi kokeellisuuden kustannuksella. Poistetut kohdat ovat kuitenkin onneksi säilyneet. Nyt ne on käsikirjoitusta avuksi käyttäen palautettu esityskopioon, ja Varastettu kuolema on nähtävillä niin lähellä omaperäistä alkumuotoaan kuin mahdollista.

Kimmo Laine

 

Varastettu kuolema (Den stulna döden) 1938. Tuotanto: Erik Blomberg. Ohjaus: Nyrki Tapiovaara. Käsikirjoitus: Eino Mäkinen, Erik Blomberg. Kuvaus: Olavi Gunnari, Erik Blomberg. Äänitys: L. E. Pulkkila. Leikkaus: Erik Blomberg, Nyrki Tapiovaara. Lavastus: Kille Oksanen, Ilmari Tapiovaara. Puvustus: Nimi. Musiikki: George de Godzinsky. Näyttelijät: Tuulikki Paananen (Manja), Ilmari Mänty (Robert Hedman), Santeri Karilo (Jonni Claesson), Annie Mörk (matami Johansson), Bertha Lindberg (Robertin äiti), Hertta Leistén (täti). Ensi-ilta: 4.9.1938 Helsinki (Rex), Turku (Bio-Bio). Pituus/kesto: n. 2750 m / n.100 min.  Esitysformaatti: DCP.