Näytös to 6.4. klo 18.15

Suomalaisen televisioteatterin kukoistusaika kesti 1960-luvulta 1980-luvulle. Sekä molemmilla Yleisradion kanavilla että Mainostelevisiolla oli oma teatteritoimituksensa, ja niiden puitteissa esitettiin monenlaista ohjelmaa studiokulisseissa toteutetuista näytelmäfilmatisoinneista ajankohtaisiin kabareihin ja televisioelokuviin, joiden ero elokuvateatterissa esitettäviin elokuviin oli usein nimellinen.

Kaikkia näitä muotoja yhdisti vahva kirjallinen pohja. Kabareet työllistivät kirjailijoita, ja näytelmäfilmatisoinneissa noudatettiin suurten näyttämöiden tavoin laajaa pohjaa: mukana oli sekä klassista että modernia ja sekä kotimaista että kansainvälistä. Televisioelokuvissa suosittiin erityisesti kotimaisen kirjallisuuden dramatisointeja. Ehkä hiukan yllättäen yksi filmatuimmista kirjailijoista oli modernisti Veijo Meri. Tämä muistuttaa ajasta, jolloin tuotantopäätöksiä ei tehty ilmeisimmällä tavalla katsojaodotusten pohjalta. Toisaalta monet näistä filmatisoinneista keräsivät suuria katsojamääriä ja nousivat rakastetuimpien klassikoiden joukkoon.

Veijo Merta filmattiin niin Mainostelevision kuin Yleisradionkin puolella. Edellisessä kirjailijan hoviohjaajaksi löytyi Veikko Kerttula (esim. Taksikuski, 1969, Sata metriä korkeat kirjaimet, 1974), jälkimmäisessä Veli-Matti Saikkonen (esim. Irralliset, 1968, Manillaköysi, 1976). Meri-filmatisoinneista kaikkein maineikkain ja muistetuin lienee Manillaköysi, joka esitettiin Suomalaisen elokuvan festivaalilla vuonna 2016 Saikkosen retrospektiivin osana. Nyt on vuorossa sen sukulaisteos, kahta vuotta aiemmin valmistunut Sujut, joka perustuu Meren vuonna 1961 ilmestyneeseen romaaniin.

Sujuilla ja Manillaköydellä on paljon yhteistä Molemmat ovat eräänlaisia matkakertomuksia rintamalta kotiin, ja molemmissa sota ja aivan erityisesti armeijan käskyvaltasuhteet näyttäytyvät absurdeina, kun niitä katsotaan suhteellisen tavallisen, kohtuullisella arkijärjellä varustetun päähenkilön näkökulmasta. Sujujen tapahtumat sijoittuvat viimeiseen sotakesään 1944, jolloin armeija on perääntymässä. Alikersantti Lauri Ojala (Televisioteatterin vakionäyttelijä Vesa Mäkelä yhdessä suurista rooleistaan) suivaantuu, kun hänet jätetään Vuoksen rannalle vartioimaan toisten perääntymistä, eikä tulla noutamaan vaikka on luvattu. Ojala päättelee, että hän on nyt sujut armeijan kanssa, ja päättää lähteä kotiin – mutta osoittautuu, ettei Ojalan sota lopu näin helpolla.

Sujut on sävyltään ripauksen verran vakavampi ja rakenteeltaan vähemmän episodimainen kuin Manillaköysi. Pohjavire on kuitenkin sama: päällisin puolin realistisen sotakerronnan alta paljastuu toinen, outouttava taso, joka kannustaa katsomaan ihmisiä, sotaa ja armeijaa toisin silmin.

Kimmo Laine

 

Sujut 1974. Tuotanto: Yleisradio, TV 1, Teatteritoimitus. Ohjaus: Veli-Matti Saikkonen. Käsikirjoitus: Veijo Meri. Kuvaus: Juhani Sarro. Äänitys: Tapio Tuovinen. Leikkaus: Risto Salo. Musiikki: Heikki Valpola. Näyttelijät: Vesa Mäkelä (alikersantti Ojala), Eeva Litmanen (Ritva), Antti Litja (sotamies Erkkilä), Aarno Sulkanen (kersantti), Harri Tirkkonen (majuri), Mtti Varjo (sotamies Salonen), Eila Halonen (Raili), Hellin Auvinen-Salmi (Äiti). Tv-ensi-ilta: 20.3.1974. Kesto: 89 min. Esitysformaatti: DCP.