Näytös la 8.4. klo 14.00

Kari Franckin ohjaama Rautatie (1973) on Yleisradion televisioteatterituotannon parhaimmistoa. Samalla se on tuotteliaan näyttelijän ja ohjaajan muistetuimpia tv-produktioita kolme vuotta myöhemmin valmistuneen minisarjan Isännät ja isäntien varjot (1976) ohella.

Rautatie on vähäeleisesti ohjattu, todentuntuinen draama rautatien tulosta syrjäseudulle. Olennaista ei ole niinkään moderni teknologia vaan se, miten muutos näyttäytyy korpimökin Matille (Leo Jokela) ja Liisalle (Anja Pohjola). Rautatie elää ja hengittää erinomaisten näyttelijöidensä kautta, joille elokuvan ryhmi antaa tilaa.

Matin ja Liisan kokemukset rautatieasemalla ja itse junassa ovat jääneet tv-katsojien mieleen, mutta elokuvan kokonaiskestosta paljon tapahtuu ennen lopun ratkaisevia vaiheita. Matti saa kuulla rovastilta (Sakari Halonen) tietoja ja mielikuvia rautahevosta, ja tuota pikaa myös Liisa janoaa kuulemaan ensi käden tietoa ruustinnalta (Tarja-Tuulikki Tarsala). Rautatien nautinnollisimpia jaksoja on Matin ja Liisan kissanhännänveto sen jälkeen, kun Liisa on itse mennyt kuulemaan uutisia. Matin on vaikea kestää sitä, että hän tietää vähemmän kuin puolisonsa.

Rautatien pohjana on Juhani Ahon vuonna 1884 ilmestynyt esikoisromaani, josta Matti Rossi teki käsikirjoituksen. Tarina alkaa talvella ja huipeuntuu keväällä. Niin Juhani Ahon alkuperäistarinassa kuin tv-versiossakin korostuu juopa syrjäseudun ja kirkonkylän välillä. Pappilaan on tullut tieto Lapinlahden junaradasta, mutta kauempana keskuksista eletään vielä siten kuin aiemminkin: modernisaatio ei ole sinne yltänyt. Lopulta juopa säilyy siinä mielessä, että Matin ja Liisan retki päättyy onnettomasti. Moderni teknologia johtaa turmion teille, kun juomaveikko (Mauri Saikkonen) tuppautuu seuraan. Juhani Aho käsitteli muissakin teoksissaan teknologiaa ja tunteita, kuten novelleissa Siihen aikaan, kun isä lampun osti ja Kello.

Yksityiskohtana voi todeta, että Matti ja Liisa nousevat junaan Lapinlahdella, mutta kun Aho kirjoitti Rautatietään, rata Lapinlahdelle oli vasta suunnitteilla. Aho kuvasi siis maailmaa, joka ei vielä ollut tullut. Kari Franckin Rautatiessä kohtaus Lapinlahden asemalla toteutettiin Luumäellä.

Hannu Salmi

 

Rautatie (Järnvägen) 1973. Tuotanto: Yleisradio, TV 1, Teatteritoimitus. Ohjaus: Kari Franck. Dramatisointi: Matti Rossi. Alkuperäisteksi: Juhani Aho. Kuvaus: Heimo Meriheinä. Äänitys: Urpo Hyvärinen. Leikkaus: Jyrki Rapp. Lavastus: Jorma Lindfors. Musiikki: Heikki Valpola. Dramatisointi: Matti Rossi. Näyttelijät: Leo Jokela (Matti), Anja Pohjola (Liisa), Markku Riikonen (Ville), Tarja-Tuulikki Tarsala (ruustinna), Sakari Halonen (rovasti), Jaakko Haapanen (pehtori), Irmeli Heinänen (Matliena). Tv-ensi-ilta: 30.12.1973 (YLE  TV 1). Pituus: 94 min. Esitysformaatti: DCP.