Näytös to 6.4. klo 20.00

Rauni Mollbergin filmatisointi Timo K. Mukan romaanista Maa on syntinen laulu (1964) sai ensi-iltansa marraskuussa 1973. Mukka ei ehtinyt nähdä elokuvaa, sillä hän oli kuollut saman vuoden maaliskuussa.

Mollbergin lähestymät tuottajat eivät uskoneet Mukan romaanin kiinnostavan katsojia tai aihetta pidettiin liian rajuna, joten Mollberg tuotti elokuvansa itse. Syntistä laulua kuvattiin Kittilässä tiettömien taipaleiden takana, ohjaaja-tuottaja kun piti ehdottomasti kiinni autenttisuuden vaatimuksesta.

Panostus kannatti, sillä Maa on syntinen laulu oli välitön menestys: sen katsojamäärä ensi-iltakierroksella oli ilmiömäinen 709 664. Se on edelleen toiseksi suurin katsojamäärä suomalaisen elokuvan historiassa, ja sen edellä on vain Uuno Turhapuro armeijan leivissä (1984). Maa on syntinen laulu voitti myös useita palkintoja, joista yhden sai Lapin maisemia hienosti taltioinut Kari Sohlberg. Elokuva sai parhaan esikoiselokuvan palkinnon Locarnon elokuvajuhlilla vuonna 1974, ja se pärjäsi myös ulkomaisissa kriitikkoäänestyksissä.

Mollberg käytti elokuvassa paljon amatöörinäyttelijöitä. Jotkut ovat näytelleet muutamassa muussakin Mollbergin elokuvassa. Vain pääosaa esittänyt Maritta Viitamäki oli opiskellut alaa, ja hän on tehnyt teatteriuran esiintyen edelleen. Mollbergin ohjauksissa Viitamäki näytteli myös televisiolle tehdyssä Aapeli-filmatisoinnissa Siunattu hulluus (1975) sekä sotakuvauksessa Ystävät, toverit (1990).

Maa on syntinen laulu -elokuvan näyttelijätyöskentely on epätasaista, mutta toisaalta ”huonosti” näyttelevät amatöörit tuovat elokuvaan elämänmakuisuutta. Mäkelän emäntää Allia esittävä riipivä-ääninen Milja Hiltunen on löytö, ja myös Isä-Juhania esittävän Pauli Jauhojärven umpimielisyys on tehokasta. Mäkelän vanhaa isäntää näyttelevä Aimo Saukko sai roolistaan valtion elokuvataiteilijapalkinnon.

Oleellisin muutos Mukan romaanista on kirjaan sisältyvien runojen poistaminen, runot antavat tarinalle toisen tason. Elokuvan maisemakuvaus on myös erilaista sävyltään kuin Mukan syvällisesti kuvaileva, vuodenajan vaihtumista kauniisti kronikoiva luontokuvaus.

Maa on syntinen laulu -elokuvaa moitittiin tuoreeltaan siitä, että elokuvasta puuttuvat laajemmat yhteiskunnalliset kehykset. Mitä ne toisaalta voisivat ollakaan, kun elokuvassa ihmiset elävät kuin ympäröivää yhteiskuntaa ei olisi? Ainoat merkit siitä, että kuulutaan sivilisaatioon, ovat kyläkauppa ja hautajaiset sekä kiihkomielisen ja seksinkiihkoisen saarnaajan vierailu kylässä.

Juri Nummelin

 

Maa on syntinen laulu (Jorden är en syndfull sång) 1973. Tuotanto: RM-Tuotanto. Ohjaus: Rauni Mollberg. Käsikirjoitus: Rauni Mollberg, Pirjo Honkasalo, Panu Rajala. Kuvaus: Kari Sohlberg. Äänitys: Matti Penttilä, Kari Koski. Leikkaus: Marjatta Leporinne. Lavastaja: Seppo Heinonen, Ensio Suominen. Musikki: Hannu Sinnemäki. Näyttelijät: Maritta Viitamäki (Mäkelän Martta), Pauli Jauhojärvi (Isä-Juhani), Aimo Saukko (Äijä), Milja Hiltunen (Alli), Sirkka Saarnio (Poudan Elina), Niiles-Jouni Aikio (Oula Nahkamaa), Veikko Kotavuopio (Kurki-Pertti), Jouko Hiltunen (Liinunkorven Hannes), Osmo Hettula (saarnaaja). Ensi-ilta 2.11.1973 Helsinki (Rea, Ritz). Pituus/kesto: 2965 m / 108 min. Esitysformaatti: DCP.