Näytös pe 7.4. klo 22.00

Aku Louhimiehen ohjaama ja Aleksi Bardyn käsikirjoittama Levottomat toi suomalaisen elokuvan heittäen 2000-luvulle nostalgiaa pursunneen buumivuoden jälkeen. Levottomat on urbaani ajankuva, joka aikansa hittien säestämänä esitteli katsojille vain itseään ajattelevan,  uusliberalistisen kilpailu- ja menestyseetoksen ihanneyksilön.

Päähenkilö Ari (Mikko Nousiainen) on nuori nousukas, keskiluokkainen sinkku, joka työskentelee ambulanssilääkärinä. Hänelle ”mikään ei tunnu miltään”, vaikka hän näkee työssään kauheuksia päivittäin ja hänen äitinsä tekee sairaalassa kuolemaa. Levottomien taustalla häilyy Albert Camus’n Sivullinen (L’Etranger, 1942), eksistentialistisen romaanin klassikko, joka oli vaivannut Louhimiestä kouluajoista lähtien. Elokuvassa siitä muistuttavat erityisesti sairaalassa oleva äiti, käsiase sekä ahdistus ja tunnekylmyys, johon opastavat heti elokuvan avaava kertojaääni ja sen aikana nähtävät kuvat. Ne tarjoavat kartan ulkopuolisuuden mielenmaisemaan. Eletään kuumaa kesää, jossa voisi olla rakkautta ja romantiikkaa, mutta sitä ei ole.

Levottomat on erinomaisen näyttelijäensemblen elokuva. Rannalla Ari tapaa Tiinan (Laura Malmivaara), jonka kanssa hän estelyistään huolimatta ajautuu parisuhteeseen. Ari tutustuu kahteen Tiinan ystäväpariskuntaan, Ilonaan (Matleena Kuusniemi) ja Stigiin (Petteri Summanen) sekä Hanna-Riikkaan (Irina Björklund) ja Rikuun (Valtteri Roiha). Ilonan ja Hanna-Riikan kanssa Ari pettää Tiinaa.

Arilla on lukuisia yhdenyönjuttuja. Ketään naista hän ei kuitenkaan halua nähdä toista kertaa. Henkilösuhteet ovat Arille hedonistista vaihtokauppaa, jota hän tarkastelee kuin tuoton ja panostuksen välistä suhdetta. Ihmissuhteet näyttäytyvät myös uusliberalistisena meritokratiana, jossa naisten pitää maata Arin kanssa, jotta eivät jäisi kavereitaan huonommiksi. Elokuva esittääkin naiset aktiivisina ja Arin pikemminkin vain ajelehtivan.

Aikanaan Levottomista kohuttiin sen esittämän alastomuuden ja motivoimattomiksi moitittujen seksikohtausten takia. Elokuva asettuu kuitenkin osaksi aikansa sinkkuuskeskustelua. Sen lisäksi, että kohtaukset ovat paikoin esteettisesti kauniita, ne ovat motivoituja nimenomaan muuttuneen yksilön kuvauksessa. Levottomat olikin sinkkujen ja urbaanien nuorten aikuisten kuvausten tienraivaaja. Sitä seurasivat pian esimerkiksi Levottomat 2 eli Minä ja Morrison (2001), Levottomat 3 (2004) sekä Louhimien ohjaama Kuutamolla (2002).

Levottomat oli pitkään aikaan myös ensimmäinen Turussa kuvattu elokuva, jossa kuvauspaikka itsessään on keskeisessä roolissa. Mac Ahlbergin sävykkäässä kuvauk-sessa esimerkiksi Aurajoen rannat niin päivällä kuin illalla, Tuomiokirkko, Äiti ja lapsi -patsaan näköalatasanne Samppalinnanmäellä, Ruissalo ja Turun saaristo näyttäytyvät upeina elokuvallisina miljöinä. Levottomat on merkittävä muurinmurtaja kehityksessä, jossa Turku on noussut Suomen keskeiseksi elokuvakaupungiksi.

Tommi Römpötti

 

Levottomat (Oroliga) 2000. Tuotanto: Solar Films Inc. Oy. Ohjaus: Aku Louhimies. Käsikirjoitus: Aleksi Bardy, Aku Louhimies. Kuvaus: Mac Ahlberg, August Jakobsson, Harri Sipilä (epilogi). Äänitys: Sami Konkonen. Leikkaus: Samu Heikkilä. Lavastus: Markus Packalén. Puvustus: Riikka Kankaanpää. Musiikki: Leri Leskinen. Näyttelijät: Mikko Nousiainen (Ari, ambulanssilääkäri), Laura Malmivaara (Tiina, kirjallisuuden opiskelija), Irina Björklund (Hanna-Riikka, pappi), Petteri Summanen (Stig Johan Bergvist, ”Stigu”, kauppatieteitten opiskelija), Matleena Kuusniemi (Ilona Helmi Ilmarinen, arkeologian opiskelija), Valtteri Roiha (Riku, psykologian opiskelija). Ensi-ilta: 28.1.2000 Helsinki (Kinopalatsi 2, Tennispalatsi 1), Turku (Formia). Pituus/kesto: 3030 m / 111 min. Esitysformaatti: filmi 35 mm.