Näytös la 8.4. klo 22.00

Matti Ijäs on suomalaisen nykyelokuvan harvoja auteureja. Omaperäinen tekijä, jonka tyyliä on vaikea määritellä täsmällisesti, mutta jonka tunnistaa jo muutamasta kohtauksesta. Ijäksen tuotannossa televisioelokuvilla on yhtä suuri painoarvo kuin pitkillä fiktioelokuvilla.

Televisioelokuva Katsastus (1988) on yhä ohjaajan tunnetuin teos ja todellinen suomalainen äijäelokuva. Fanit osaavat sen avainrepliikit ulkoa. Niitä on toistettu monissa saunailloissa. Katsastuksesta onkin tullut kulttielokuva, jota katsotaan yhä uudelleen. Vuonna 2008 Yle Teema -kanava kysyi katsojilta, mitkä 1980-luvun tv-ohjelmista ovat jääneet parhaiten mieleen. Katsastus oli äänestyksen selvä ykkönen.

Tarinan pohjana on kolme Joni Skiftesvikin novellia, joita yhdistelemällä hän laati käsikirjoituksen yhdessä Ijäksen ja Timo Torikan kanssa. Elokuva alkaa häistä. Ollaan jossain Pohjois-Suomessa ja keskiössä on miesporukka, josta yksi, Viltteri (Vesa Vierikko), on menossa naimisiin. Morsian (Kaija Pakarinen) on raskaana ja auto pitäisi katsastaa. Viltterin vanhat kaverit, varsinkin Öövini (Sulevi Peltola), jatkavat öisiä rallejaan nakkikioskien katveessa.

Ohjaajan mukaan Katsastus käsittelee vanhenemisen kohtaamista. Se kuvaa autoja virittelevän puuhamiehen vaikeuksia sopeutua perheenisän rooliin. Raskaana oleva nainen on ihmetyksen aihe pakko-avioliittoon ajautuvalle Viltterille. Kaveriporukka vetää vielä mukaansa, ja lapsen syntymä tuntuu oudolta ja ihmeelliseltä. Isäksi tuleminen ja isänä oleminen on teema, joka toistuu monessa Ijäksen elokuvassa.

Miehen roolimallien pohdinta on Ijäksen elokuvien ydinmehua. Niiden maailma vetoaa intuitiivisesti monen suomalaismiehen sielunmaisemaan. Ijäksen elokuvien miehet ovat tragikoomisia hahmoja, joiden tunnistettavuus palautuu kokemukseen suomalaisen miehen kulttuurisista erityispiirteistä. Ainoat kerrat, kun Viltteri näyttää tunteitaan, liittyvät joko tappelutilanteisiin tai hänen autonsa arvostelemiseen ja kolhimiseen. Ijäs käsittelee poikkeuksellisella lämmöllä, rujosti mutta hellästi miehen suhdetta naisiin, lapsiin ja ystäviin.

Katsastuksen henkilöcocktail on hersyvä pienintä sivuosaa myöten. Napakasti tyypitellyt hahmot ja naseva dialogi ovat juonta tärkeämpiä asioita. Ijäs onkin itse korostanut jäsentävänsä tarinaa juuri henkilöhahmojen kautta. Katsastuksen suosiota selittää myös sen huikea rytmitys. Katseet ja tauot ovat paikallaan kuin Laurelin ja Hardyn parhaissa töissä.

Sosiologisesti tarkkanäköinen henkilökuvaus ei yksin selitä Katsastuksen kestosuosiota. Pikemminkin suosion syynä on lämpimän virnuileva, mutta syvästi inhimillinen perusote, joka on koko Ijäksen tuotannon punainen lanka. Vaikka päähenkilöt esitetään koomisessa valossa, heitä ei kuvata ylenkatsoen vaan rakkaudella –  ovatpa he sitten toilailuissaan kuinka surkuhupaisia tahansa.

Kimmo Ahonen

 

Katsastus (Besiktningen) 1988. Tuotanto: Yleisradio, TV 1, Televisioteatteri. Ohjaus: Matti Ijäs. Käsikirjoitus: Joni Skiftesvik, Matti Ijäs, Timo Torikka. Kuvaus: Pauli Sipiläinen. Äänitys: Martti Miettinen. Leikkaus: Pipsa Valavaara. Lavastus: Paula Salonen. Puvustus: Outi Harjupatana. Musiikki: Antti Hytti. Järjestäjä: Martti Soinisto. Näyttelijät: Vesa Vierikko (Viltteri), Sulevi Peltola (Öövini), Markku Maalismaa (Junnu), Kaija Pakarinen (Mallu), Taneli Mäkelä (pappi), Tuula Nyman (nakkiakka), Veikko Kerttula (mies tiellä). Ensi-ilta: 1.9.1988 YLE  TV1 (Kunnon kino). Kesto: 56 min. Esitysformaatti: DCP.