Näytös to 6.4. klo 22.00

Kaarinalaissyntyinen Touko Laaksonen (1920–1991), taiteilijanimeltään Tom of Finland, on yksi Suomen satavuotisjuhlinnan näkyvimmistä henkilöistä. Turun kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaali sai ensi-iltansa tammikuussa ja Dome Karukosken samanniminen fiktioelokuva helmikuussa. Helsingin Taidehallissa esiteltiin viime kesänä laajasti Tom of Finlandin tuotantoa, ja taiteilijan homoeroottisia piirroshahmoja on nähty niin liinavaatteissa kuin postimerkeissäkin.

Eläessään Touko Laaksonen joutui kuitenkin tekemään työtään pitkälti salassa, eikä hän voinut signeerata piirroksiaan omalla nimellään. Homoseksuaalisuus luokiteltiin Suomessa sairaudeksi vuoteen 1981 saakka, ja ”homoseksuaalisuuteen kehottaminen” oli kriminalisoitu vuoteen 1999.

Vaikka Tom of Finland on alkanut kelvata suurelle yleisölle ja Suomi-brändin kiillottamiseen vasta viime vuosina, kansainvälisessä homoyhteisössä Laaksosen emansipatorista työtä on arvostettu jo vuosikymmeniä. Tämä käy hyvin ilmi Ilppo Pohjolan dokumentista Daddy and the Muscle Academy, jonka keskiössä ovat Tom of Finlandin fantasiamaailma ja sen kulttuuriset merkitykset.

Touko Laaksosen viimeisen elinvuoden aikana kuvatussa elokuvassa 71-vuotias taiteilija kertoo fotorealismia ja karikatyyriä yhdistelevän piirrostyylinsä muotoutumisesta, työskentelytavoistaan, sotakokemusten muovaamista esteettisistä mieltymyksistään ja nahkafetissistään. Elämäntarina käydään läpi viitteellisesti. Ennen kuvauksia Pohjolan täytyi saada Laaksonen vakuuttuneeksi siitä, ettei elokuvan tarkoitus ollut tirkistellä tai herättää kohua.

Dokumentissa Laaksonen kertoo piirtäneensä kuviaan valtakulttuurin tuomitsemille ja syyllistämille homomiehille, jotka eivät ole voineet ilmaista tunteitaan vapaasti. Fantasian avulla hän halusi paikata todellisuuden rajoittuneisuutta ja rohkaista seksuaalivähemmistöjä myönteiseen tulkintaan omasta suuntautumisestaan. Ennen kaikkea hän tahtoi näyttää homoseksuaalisen aktin positiivisena ja luvallisena. Tomin miehet flirttailevat ja harrastavat seksiä avoimesti, vapaina heteronormatiivisen ympäristön kontrollista.

Tom of Finlandin amerikkalaiset fanit kertovat elokuvassa suomalaispiirtäjän vaikutuksesta heidän homoidentiteettiinsä. Laaksosen luoma machohahmo on monistunut kulttuurisessa kuvastossamme laajalle, Rainer Werner Fassbinderin Querellesta (1982) Robert Mapplethorpen valokuviin ja musiikkivideoista muotimainoksiin.

Pohjois-Amerikassa ja Britanniassa opiskellut Ilppo Pohjola on ollut kiinnostunut videotaiteesta ja kokeellisesta ilmaisusta, ja Daddy and the Muscle Academykin on kaukana perinteisestä puhuvat päät -dokumenttityylistä. Limittäin leikattujen haastattelupätkien lisäksi elokuvassa nähdään sadoittain Tom of Finlandin piirroksia äänitehostettuina sekä lavastettuja poseerauksia, joissa kamera nuolee bodattuja miesvartaloita.

Lumimarja Tirronen

 

Daddy and the Muscle Academy (1991). Tuotanto: Filmitakomo Oy. Osatuotanto: Oy Yleisradio Ab TV 2 Dokumenttiprojekti. Tuottaja: Kari Valjakka, Alvaro Pardo. Ohjaus: Ilppo Pohjola. Käsikirjoitus: Ilppo Pohjola. Kuvaus: Kjell Lagerroos. Äänitys: Pekka Karjalainen, Kauko Lindfors. Tom of Finlandin / Touko Laaksosen haastattelun äänitys: Juha Jeromaa. Leikkaus: Jorma Höri. Esiintyjät: Shelton Jacobs (Kake-sarjakuvien äänet) Ensi-ilta: 18.10.1991 Helsinki (Cinema). Pituus/kesto: 630 m / 58 min. Esitysformaatti: DCP.